Wednesday 31 July 2013

Thoughts on Goodwill Protection and Trademarks in Finnish IP Litigations (in Finnish: Goodwill-suoja ja tavaramerkit suomalaisissa IP-litigaatioissa)

Kun kesäloma on vielä hieman kesken, olemme pitäneet taukoa M&A-aiheisessa juttusarjassamme ja sen sijaan ajattelin laittaa teille linkin tähän viimeisessä IPR Infossa julkaistuun artikeliin, jonka olen laatinut yhdessä OTK Kiira Lehtosen kanssa. Norkkimisen eli goodwill-suojan myöntäminen jakaa mielipiteitä edelleen. Näin immateriaalioikeuslitigaatioiden kannalta kyse on usein siitä, milloin brändinhaltijalla on mahdollisuus kieltää tai rajoittaa kilpailijan jäljitelmien myyntiä ja markkinointia, jos kilpailija on käyttänyt tuotteessa omaa tavaramerkkiään? Tässä muutama esimerkki ns. "copycat"-tuoteista: linkki, niin voit myös itse testata onko kussakin kuvassa kyseessä sama vai eri tuote.

Erityisen ajankohtaiseksi aiheen tekevät Suomessa markkinaoikeuden viimeaikaiset ratkaisut, joista on keskusteltu paitsi AIPPIn ja STY:n vuosittaisessa IPR-päivässä, myös IPRinfo-lehden numerossa 1/2013. Lähtökohtana suojan myöntämiselle on oikeuskäytännössä katsottu olevan, että I) on tapahtunut toisen maineen ja tunnettuuden hyväksikäyttö; II) hyväksikäyttö on oikeudeton; ja III) hyväksikäytön kohteena oleva esimerkiksi tuote, palvelu tai muu liiketoiminnan tekijä on siten tunnettu, että se voidaan yhdistää taustalla olevaan elinkeinonharjoittajaan. Orjallisen jäljittelyn tavoin sekoitettavuutta ei kuitenkaan varsinaisesti edellytetä.

Imitointi on myös yksi keskeisimpiä tekijöitä kilpailun ja kulttuurin kehityksessä. Omat näkemyksemme perustuvat ajatukseen, että pitkällä tähtäimellä vapaa kilpailu johtaa yhteiskunnan kannalta kokonaistaloudellisesti tarkastellen parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Esimerkkinä voidaan pitää sodanjälkeisen Saksan autoteollisuuden kehitystä. Vapaan markkinatalouden Länsi-Saksasta ovat useat maailman johtavista automerkeistä peräisin, kun taas suunnitelmatalouden Itä-Saksan ”itäautot” ovat lähinnä surullisenkuuluisia. Rajoittamalla immateriaalioikeuksilla vapaan kilpailun periaatetta meidän tulee samalla huolehtia siitä, ettemme tee liian laajoja poikkeuksia, joita emme voi perustella yhteiskunnan saamilla vastaavilla hyödyillä. Tämä pätee myös goodwill-suojan laajentamiseen. Monopolit ovat lähtökohtaisesti siis tehottomia, joten myös tavaramerkkien olemassaololle tulee löytää oikeutusperusteet. Tällaiset löytyvätkin informaation tuottamisesta markkinoille, jonka perusteella osaamme tehdä tietoisia valintoja erilaisten vaihtoehtojen välillä ja saamme käsityksen niiden laadusta.

EUT:n ratkaisukäytäntö on kuitenkin kehittynyt suuntaan, jossa suojataan näiden edellä mainittujen funktioiden lisäksi myös investointeja. Erityisesti tässä suhteessa huomion ansaitsee L’Oréal v Bellure -tapaus (C-487/07), jonka perusteluihin on antamisensa jälkeen viitattu lukuisissa muissa tapauksissa (mm. C-376/11, C-558/08 ja C-278/08). Kiinnostuitko aiheesta? Jos näin pääsi käymään, niin lue lisää alla olevan linkin kautta Euroopan Unionin tuomioistuimen (EUT) tulkintalinjan kehittymisestä, goodwill-suojan myöntämisen oikeutusperusteista ja lopuksi kerromme miksi goodwill-suojan suoja-alan laajentaminen on ongelmallista (IPRinfo_2_2013/Tulisiko-norkkiminen-kieltaa) ja miten Suomen lainsäädäntöä tulisi tämän aiheen osalta tarkastella.

Erinomaista kesän jatkoa!